Kirjoitin aiheesta Keskisuomalaiseen 25.3.2023 otsikolla ”Psykologit osaavat tukea oppimista”. Tässä blogitekstissä haluan käsitellä teemaa hieman laajemmasta näkökulmasta.
Keskustelu oppimistuloksista ja koulurauhasta on käynyt kiivaana. Syyllisiä tilanteeseen on jahdattu monesta suunnasta: kännykät, inkluusio, kadotettu vanhemmuus, oppilaiden kielitaito ja tietenkin rahan puute, vain muutamia mainitakseni.
Oppimisen tai laajemmin hyvinvoinnin haasteisiin valitettavasti harvoin löytyy yhtä yksittäistä syytä, johon puuttumalla ongelmat poistuisivat. Psykologian ja opetuksen ammattilaisilla on kuitenkin rutkasti tutkittua tietoa oppimisen edellytyksistä ja toimivista oppimisen tuen muodoista.
Hyvän oppimisen näkökulmasta keskustelu koulun kurinpalautuksesta menee mielestäni ohi maalin. Lasten kohdalla levottomuudet ja käyttäytymisen häiriöt ovat oireita jostain, joka vaatii huomiota. Opettajan aika ja huomio on tarpeellista oppimisen sujumisessa, siksi luokkakokojen tulee olla pienempiä. Jo tämä säästää terveydenhuollon kustannuksia.
Myös muiden ammattilaisten tuki opiskeluyhteisössä voi olla avuksi. Vuorovaikutustaitoja opitaan vuorovaikutuksessa ja lapsi tarvitsee aikuisia taitojen oppimisessa. Lasten elämä on kuitenkin suurelta osin koulun ulkopuolella, siksi varhaisen tuen kannalta perheiden tukeminen on keskeisessä osassa. Koulusta käsin ei voida paikata vanhemmuuteen kuuluvia vastuita.
THL:n selvityksen mukaan lasten ja nuorten lievien mielenterveyshäiriöiden hoidon järjestäminen vaatii parantamista. On kaikkien etu, että tuki ja hoito järjestyy lähellä lasten ja perheiden arkea, eli käytännössä terveyskeskuksista ja kouluista. Vakavasti oireilevien lasten kohdalla tarvitaan moniammatillista tukea ja nykyistä tiiviimpää kuntoutusta.
Entäpä ennaltaehkäisy, se kun on tunnetusti kaikkein halvinta?
Oppilashuoltolaki on säädetty turvaamaan, se, että oppimiselle, terveydelle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille luodaan edellytykset kouluissa ja oppilaitoksissa. Opiskeluhuollon tavoitteena on edistää oppilaiden ja opiskelijoiden ja koko koulu- tai opiskeluyhteisön ja -ympäristön hyvinvointia, huoltajien kanssa tehtävää yhteistyötä ja opiskelijoiden osallisuutta. Tavoitteena on myös turvata yksilökohtainen varhainen tuki kaikille sitä tarvitseville.
Käytännön ongelma on, että opiskeluhuollon kuraattoreille ja psykologeille kasautuu painetta paikata hoitoresurssien vajetta. On pidettävä huolta, että koulupsykologien työssä hoitopaine ei niele ennaltaehkäisevän työn edellytyksiä. Yksilöllinen tuki oikea-aikaisesti on laajempia ongelmia ennaltaehkäisevää työtä. Tämä on erityisen konkreettista oppimisvaikeuksien ja neuroerityisten lasten tuen kohdalla. Kärryiltä tippuminen oppimisvaikeuden vuoksi on vakava riski syrjäytymiselle jatko-opinnoista.
Oppilashuollon psykologien ja kuraattorien osaamista tulisi käyttää nykyistä enemmän yhteisöä ja opetuksen arkea tukevaan työhön. Yhteisöllisillä toimilla lisätään voimavaroja, joilla mielenterveyttä ja oppimista tuetaan arjessa. Hyvinvointialueille siirtynyt koulupsykologityö on nyt tärkeä saada lähelle opetuksen arkea.
En voi myöskään liikaa korostaa sitä, että aivan tavallinen puuhailu yhdessä muiden kanssa on hyvän kehityksen perusta. Aktiiviseksi kansalaiseksi kasvaminen tarvitsee ohjausta ja mallia. Tarvitaan monipuolista harrastamista, kerhotoimintaa ja nuorisotyötä, joista säästäminen on kunnissa yleensä aina tapetilla. Se kun ei ole pakollista. Mielenterveyden tuen näkökulmasta katsoen lasten ja nuorten harrastustoiminta on halpa investointi.
Tarvitaankin tiivistä yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden ja valtiovallan kesken, jotta oppimisen tuki liittyy sujuvasti hyvinvointialueen palveluihin ja kuntoutukseen. On huolehdittava, että tukea on saatavilla yhdenvertaisesti asuinalueesta riippumatta. Laadukkaan opetuksen, oppilashuollon, mielenterveyspalvelujen ja perhepalvelujen yhteistyöllä saavutetaan parempaa oppimista.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen edellyttää kokonaisvaltaista ymmärrystä nuoren elämään vaikuttavista asioista. Uusien käytäntöjen kehittämistyössä kannattaa käyttää psykologien ammattitaitoa. Lisäksi on tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta heille kohdennettujen palvelujen kehittämisessä.
