Fiksuilla nettisivuilla kannattaisi olla ansioluettelo. Mitähän ansioitaan listaisi tässä yhteydessä? Pysähdyin miettimään asiaa käytännön tasolla.
Poliittisesti minulle on tärkeää ympäristöasiat. Olenkin Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunnassa nyt ensimmäisen kauden varavaltuutettuna. Mietin pitkään, lähdenkö mukaan aluevaaleihin. Totesin, että työkokemukselleni taitaa tulla käyttöä näissä talkoissa.
Tärkeintä soteuudistuksessa on saada aikaan palvelut, jotka ovat saavutettavissa ja myös auttavat ihmistä tilanteessa, kun apua tarvitaan. Palvelujen kehittämistä tulee tarkastella laaja-alaisesti ja ammattihenkilöstöä kuunnellen. Katsotaanpa tarkemmin peruutuspeiliin, mitä on tullut elämän varrella opittua?
Alkaa olla jo 20 vuotta siitä, kun olin töissä Lievestuoreen Settlementissä. Silloin koordinoin projektia, jossa ohjattiin nuoria ja aikuisia kouluttautumaan ja sitä kautta työelämään. Keskeisessä osassa oli silloisen ”työkkärin”, terveydenhuollon, sosiaalityön ja paikallisen järjestön yhteistyö. Silloin jo puhuttiin, että ”siilot” pitää poistaa ja palvelujen pitää olla ennaltaehkäiseviä, ihmisen tarpeeseen vastaavia. Peruspalvelujen saatavuus myös pienillä paikkakunnilla oli projektin kärkenä. Kuulostaa hyvin tutulta puheelta edelleen.
Olin myös muutaman pätkän töissä Peurungassa työikäisten kuntoutuksen parissa. Silloin työn kohteena oli työhyvinvoinnin tukeminen ja uupumisen ehkäisy. Jälleen keskeiseen osaan nousi teemat, kuinka toimiva arki ja siihen saatava oikea-aikainen tuki on työkyvyn kannalta aivan olennaista. Ihmisillä on huolta ikääntyvistä vanhemmistaan, parisuhteesta, lapsistaan tai muista läheisistä. Apua esimerkiksi adhd-lapselle, päihdeongelmaiselle nuorelle tai masentuneelle puolisolle ei ole ollut helppo saada.
Olen työskennellyt vaikeasti allergisten lasten perheiden kanssa ja näkövammaisten parissa. Vammaispalvelujenpiiriin pääseminen vaikuttaa olevan liian vaikeaa, eikä ainakaan tasa-arvoista eri paikkakunnilla.
Opintopsykologin tehtävät aloitin 2008. Pääsin Kuopion yliopistossa heti mukaan suunnittelemaan vuonna 2010 perustettavan Itä-Suomen yliopiston opiskeluhyvinvointipalveluja. Sain aitiopaikalta seurata kahden yliopiston yhdistämisprojektia, mikä olikin minulle työpsykologian opintojen todellinen korkeakoulu.
Opiskelijoiden kanssa työskennellessä nousee esiin konkreettisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen tilanne tai niiden puutteiden kauaskantoiset seuraukset. Kuinka nuoren perhe on saanut apua (tai ei ole saanut) vaikuttaa siihen, millä resursseilla nuori lähtee itsenäistymään ja opiskelemaan omalle työuralle. Nykyisin opiskelijoiden elämää sävyttää koronan tuomat epävarmuuden ja huolet, yksinäisyyskin. Keskittymiskyky ja motivaatio on kovilla.
Hyvinvointialueen palvelut saadaan toimivaksi, kun saadaan kunnollinen yhteispeli toimimaan kuntiin jäävien palvelujen ja järjestöjen sekä yksityisten palveluntuottajien kanssa. Soteuudistuksella on lähdetty hakemaan sitä, että saadaan palvelut ihmislähtöiseksi, saavutettavaksi ja vaikuttaviksi. Vuosikymmeniä on puhuttu, että pitää päästä eroon ”ihmisten luukuttamisesta” palvelusta toiseen. Olen ehdolla aluevaaleissa siksi, että puhumisesta siirrytään viimein tekoihin.
Niin ja olen minä tehnyt joskus halkoja. Sekin on mukavampaa yhteistyössä, kuin yksin.
Comments