Otsikon mukaista kysymystä kysyttiin ympäri suomea ”Kuunteleeko kuntapäättäjä köyhää”- teemaviikon ajan webinaareissa, joissa heräteltiin vaaliajan keskusteluun mukaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden teemoja. Osallistuin Keskustan edustajana paneeliin Jyväskylän tilaisuudessa 19.3. Tilaisuuteen oli muutama rohkea Jyväskyläläinen tuonut oman elämäntilanteensa kuvauksen konkretisoimaan sitä, millaista elämä voi olla, jos turvaverkkoja ei ole elämän vaikeina hetkinä.
Hyvinvointikeskustelu vaikuttaa kulkevan kahta päälatua: Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen melko keskiluokkaisten ihmisten ehdoilla on osittain eri asia, kuin hyvin vaikeaan tilanteeseen ajautuneen ihmisen kohdalla. Itsellekin tärkeää on lähiliikunta- ja kulttuuripalvelut hyvinvoinnin lähteinä. Esimerkiksi kansalaisopistot ja ylipäätään matalan kynnyksen harrastusmahdollisuudet kaikille varallisuudesta riippumatta on halpaa mielenterveystyötä. Koulussa tarjottava vapaa-ajan toiminta on tasa-arvoista harrastamista kaikille koululaisille taustasta riippumatta.
Toisenlaiset teemat aukeavat kuitenkin, jos päällimmäisenä huolena on, että onko perheelle ruokaa tai kotia. Kuulimme webinaarissa esimerkiksi kokemuksia tilanteessa, jossa yksinhuoltajaäiti oli yhtä aikaa jäänyt odottamatta tytöttömäksi ja uusi asunto oli osoittautunut homeiseksi. Apua oli vaikea saada mistään. Omassa työssäni opiskelijoiden parissa olen huolissani pikavippikierteeseen päätyvistä nuorista, kun tilapäisiä töitä on vähemmän tarjolla. Kotitaustan merkitys konkretisoituu yhtenä suojaavana tekijänä, mutta kaikilla koti ei ole turva, päinvastoin: Opiskeleva nuori saattaa hoitaa mielenterveys- tai päihdeongelmaista vanhempaansa opintojensa ohessa.
Mielenterveys, päihteet ja taloudellinen epävarmuus kietoutuvat yhteen vyyhdiksi, josta on lopulta vaikea tunnistaa miten päin syy-seuraus suhteet lopulta menivätkään. Se on kuitenkin varmaa, että oikea-aikainen apu tuo perusturvaa ja ihmiselle toivoa tehdä omassa elämässä pidemmälle kantavia tekoja. Pirstoutunut palvelujärjestelmä tuottaa väliinputoamista.
Olen kuunnellut 90-luvun laman jälkipyykeistä alkaen liturgiaa siitä, kuinka tarvitaan moniammatillista yhteistyötä matalalla kynnyksellä ja ennaltaehkäisevällä otteella. Kehitettävänä on ollut yhteispalvelua, kokonaisvaltaista työotetta ja palveluohjausta. En ymmärrä, miksi näiden tekojen toteuttaminen käytännössä vaikuttaa olevan vaikeaa edelleen. Otan tästä kuntapäättäjänä tarkemmin selvää.
Lisätietoja aiheesta: www.kukakuunteleekoyhaa.fi
