Yläkaupungin yö on itselleni rakas tapahtuma Jyväskylässä. Siihen liittyy muistot opiskeluajoilta 90-luvulla ja siitä eteenpäinkin tapahtuma on tarjonnut elämyksiä vuosittain. Tänä vuonna kosketukseni tapahtumaan oli osallistuminen vaalipaneelin, jossa keskusteltiin mm. Jyväskylän kulttuurielämän merkityksestä ja kulttuurin asemasta kuntapoliittisen päätöksenteon kohteena.
Keskusteluun valmistautuessa mietin tulokulmaa aiheeseen pohtien, kuinka moniulotteinen on taiteen ja kulttuurin merkitys yhteiskunnassa. Taiteella on monta teon sanaa. Taidetta luodaan, tehdään, käytetään, kulutetaan, harrastetaan, ostetaan, myydään ja taiteesta nautitaan.
Todellinen poliittinen saavutus olisi, jos pääsisimme eroon joko-tai asetelmista kulttuuria koskevassa rahoituskeskustelussa. Liian usein budjettiesityksissä väännetään, että leikataanko nyt sitten taiteesta vai peruspalveluista. Asetelma " tuetaanko taidetta vai leikataanko lasten ja vanhusten hyvinvoinnista" on epäreilu, jopa vääristynyt. Jyväskylän strategiset painopisteet hyvinvointi, elinvoima, resurssiviisaus ja liikunta ovat monessa suhteessa systeemisesti yhteydessä toisiinsa. Taide työnä ja harrastuksena on kansantaloutta. Taide kytkeytyy muiden palvelujen elinvoimaisuuteen, kuten matkailuun ja ravintolapalveluihin.
Kulttuurin yhteiskunnallista merkitystä on vaikea mitata rahassa. Taide on ihmiselle väylä ylittää turvallisesti rajoja, virittää ja tunnistaa tunteita, joita voi olla vaikea kohdata. Näin voi myös saada ymmärrystä muiden tunteisiin, nähdä maailmaa hetken jonkun toisen silmin. Taide haastaa ihmisen ulos lokerosta ja avartaa näkemystä. Ilman taidetta ihmisen elämän laatikot käyvät pieniksi, ja juuri lokeroituminen on yhteiskunnan kehittymiselle ja yhteiskuntarauhalle suuri riski.
Hyvinvoinnin kannalta on tärkeä löytää itsestään oman elämänsä taiteilija. Kansalaisopistot, musiikkiopistot ja harrastuksia tarjoavat järjestöt ovat avainasemassa kulttuurikasvattajana ja kansansivistyksessä. Tavoitteellinen harrastaminen onnistuu ammattilaisen ohjauksessa parhaiten. Ammattina taide on pitkäjänteistä työtä ja omistautumista vaativa tehtävä. Talouden ja kulttuurin asettaminen vastakkain on asioiden yksinkertaistamista. Kulttuuri- ja taidetuotanto ovat osa taloutta, osa hyvinvointipalvelua ja osa ihmisten elämää.
Henkilökohtaisesti odotan, erityisesti, että pääsen rokkikeikoille Lutakkoon ja nauttimaan Jyväskylän alueoopperasta, joka on erityisen hyvä esimerkki huippuammattilaisten, harrastajien ja oppilaitosten yhteistyöstä kulttuurin tuottamisessa. Voisiko laajemmalla kulttuurisektorit ja kuntarajat ylittävällä yhteistyöllä olla paikkansa alueen vetovoiman edistämisessä?
Loppuhuipennuksena: vaalipaneelissa tuli lausua oma runo, loru tai muu tarina, olkaa hyvä, tuotokseni tässä.
Mietin kansantaloutta vinoa
kasatessani halkopinoa.
Spotifyssä soi muusikon biisi,
onko rahoilla suuntana veroparatiisi?
Taidetta tarvitsee onnellinen kansa,
vaan mikä on tässä homman ansa?
Ei voi elämää leikiksi lyödä,
sillä täytyy taiteilijankin syödä.
- Katrin runo: Taide on elämää, elämä on taidetta. Tulonjakomalli kulttuuripolitiikassa.
Yläkaupungin yön vaalipaneeli on kuunneltavissa: https://youtu.be/oGbPMDZlSsE
Kuvassa Putkilahtelaisten ITE-taiteilijoiden teoksia 70-luvulta: Maalaus on Olavi Linnalan. Seinällä Voitto Salmelan pöllö.